Eilen oli kesän paras esitys. Sellaista fiilistä harvoin saa muuten kuin ensi-illassa. WAU! Yleisöä oli 470-päinen joukkio miinus yksi ryhmästä karannut mummo, joka kuitenkin löytyi matkalla Mäntsälään.

Rakastuin roolihahmooni uudelleen. Edellisen kerran se tapahtui ensimmäisissä harjoituksissa. Olo oli mahtava ja toivottavasti myös oli aistittavissa yleisöön.

Enää kaksi vetoa jäljellä. Tuttuja on jälleen ollut lähes kaikissa esityksissä. Jopa veljeni ja Terhi (edellisen tyttöystävä, jonka tapasin ensimmäistä kertaa eilen) olivat katsomassa. Ja Pietuahan ei saa helposti teatteriin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Onneksi loppuihin esityksiinkin on myös tulossa tuttuja. Jopa riehakas viinikerhomme on kokonaisuudessaan Öljymäellä perjantaina. Kuinka hienoa! Olen ylpeä eritoten Antista, joka toisinaan halveksii liiallista kulttuurinsaantia. Onneksi Antin kiintiö tämän kesän kohdalta ei ole ilmeisesti vielä täyttynyt.

En vielä ikävöi Ohkolaa. Uskon, että syksyllä myrskyssä taapertaessani vastatuuleen Helsingissä tulen kaipaamaan Öljymäen rauhallisuutta ja kaunista maalaismaisemaa. Tietenkin tulen kaipaamaan joitain ihmisiä siitä pienestä kylästä. Ainakin käpylehmäpoikaa ;)