Ensi-ilta ohi. Huh. Hyvin meni kaikesta jännityksestä huolimatta. Jokaista ensi-iltaa ennen painaa kova stressi esityksen, sen myynnin ja kaiken siihen liittyvästä sälästä johtuen. Nyt se on joka tapauksessa ohi ja olo on tyhjä.

Poden synnytyksen jälkeistä masennusta. Kova harjoittelu, aamusta iltaan juokseminen vaihtuu vapaailloiksi. Ikävä työryhmää kohtaan on kova. Eroahdistus kasvaa viikonloppuisin kun vapaat tunnit töistä muuttuu piinaaviksi yksinäisyyden hetkiksi. Viikon jälkeen alkaa soittelemaan ihmisille, joita on laiminlyönyt harjoituskautena ja tekemistä alkaa olla liikaa. Hamuaa kaikki kissanristiäiset kalenteriinsa jottei ahdistus kasvaisi liian suureksi. Kohta huomaa olevansa samassa kierteessä. Eroahdistus helpottaa aina esitysiltoina. Pelkään jo viimeisen esityksen jälkeistä tunnetta. Se on vielä ahdistavampi kuin ensi-illan jälkeinen jännityksen purkautuminen. Tunne on lopullinen. Hyvät muistot kuitenkin auttaa ahdistukseen. Onneksi ei ole vielä sen aika.

Emma muutti eilen. Ihanaa. On mukava asua Emman kanssa. :)

Kohta alkaa pääsiäisvapaat. Kamalaa. Mitä teen? Touhua riittäisi, mutta kroppa ja mieli eivät kulje samaan tahtiin. Väsymys painaa päälle ja ilmenee fyysisenä pahana olona. Huh. Pakko kai pakottaa itsensä lepoon.

Kevätaurinko lämmittää mukavasti ja saa mielen kehräämään. Vapauden tunne ja kesän lämpö on mielessä jatkuvasti eikä työnteosta tahdo tulla mitään. Kohta alkaa kesäteatterin harjoitukset. Se auttaa eroahdistusta edellisestä produktiosta. Nyt menen lepäämään aurinkoon. Ihanaa päivää kaikille <3