Tuntuu kuin olisin pienessä kriisissä tulevaisuuteni kanssa. Pääsenkö kouluun tänäkään vuonna? Onko yliopisto minua varten? Mitä teen ensi vuonna jos jään vaille opiskelupaikkaa - jälleen.?

Mummoni käski ottaa rauhallisesti. Elämä heittää jossain vaiheessa oikeille urilleen. Mummini puolestaan haluaisi minun perustavan perheen ja keskittyä lapsiin.

Itse olen viime aikoina keskittynyt harrastukseeni teatteriin enemmän kuin pääsykoekirjojen lukemiseen tai aviomiehen etsimiseen. Kalenterini on täynnä erilaisia produktioita aina lokakuulle saakka. Viihdyn nykyisessä olotilassani hyvin. Minulla on mukava työpaikka ja rakas harrastus. Silti haluaisin kokeilla jotain uutta ja päästää irti vanhoista tutuista kuvioista. 

Haluaisin uskonnon opettajaksi. Pääsykirjojen luku ottaa vaan liian koville tässä tohinassa. Toisaalta olen kiinnostunut kulttuuriasioista. Olin kahden vaaliehdokkaan, Claes Andersonin ja Kirsi Pihlajan, kulttuuri-illassa, jossa molemmat kertoivat mielipiteitään kaikenlaisen kulttuurin tilan edistämiseksi Uudellamaalla. En vakuuttunut. Voisinkin itse olla mukana kehittämässä kotikuntani kulttuurielämää ja matkailua. Matkailun linjalle haettaessa on osattava hyvin englantia ja matematiikkaa. Tuottaminen on muuten vain haastavaa ja hankalaa puuhaa. Äh. On otettava vaan itseään niskasta kiinni ja vähän ravisteltava. Kyllä minä vielä jotain keksin ja pääsen opiskelmaan.

Tulin tänään teatterilta harjoituksista. Harjoittelemme lastennäytelmää kolmesta pienestä porsaasta ja isosta pahasta sudesta. Treenien jälkeen oloni oli hyvä. Kotimakalla huomasin jotain ihanaa. Kevät on tulossa. Mieleni valtasi olo, joka tulee joka vuosi jossain vaiheessa talvea. Kun räystäiltä tippuu vesi ja linnut visertää harvakseltaan, tietää kevään tulevan. Harmaus on kohta ohi ja taivas näkyy pilvien hajotessa. Keväthanget kimmeltävät auringossa ja kiprakka pakkasen puraisu punaisissa poskissa muistuttaa tulevasta lämmöstä.

Ihanaa! En malta odottaa tulevaa kevättä, opiskelua ja kaikkea mitä minulla on edessä. Tänään harjoituksissa päätin kuitenkin ottaa kaiken ilon irti tästäkin hetkestä, jolloin velvollisuuteni ei ole vielä kirjoittaa esseitä ja istua luennoilla, vaan keskittyä juuri siihen mitä itse haluan tehdä - teatteria.