Kierrätys on hankalaa. Olen lajitellut kotonani kaiken kuten kuuluukin. Ainakin olen yrittänyt parhaani. Onglemana on kuitenkin mihin viedä kaikki kierrätettävät asiat. Vanhat lääkkeet apteekkiin, Body shopin roskat liikkeen muovinkeräyslaatikkoon, panttipullot pulloautomaattiin, tölkit omaan koneeseensa, lasit lasinkeräykseen, paristot ties minne, rikkinäiset kodinkoneet kaatopaikalle, vanhat huonekalut kierrätyskeskukseen, pahvit pahvin keräykseen, paperit paperinkeräykseen sekä tietenkin biojäte erikseen sekajätteen kanssa. Helppoa? Pitäisi olla.

Ongelmana kuitenkin on, että kaikkeen tähän menee aikaa. Nykyään kaikilla on kiire. Itselläni ei juuri tällä hetkellä, mutta useimiten on. Kierrättäminen tuntuu turhauttavalta. Pitää miettiä tarkkaan, että vie tarpeettomat asiat oikeisiin paikkoihin.

Lähin lasinkeräysastia, jonne voin viedä pullot ja lasipurkit, joita panttiautomaatit eivät hyväksy, sijaitsevat kodistani aika kaukana jättimarketin pihalla, jossa pörrää autoja. Kamalaa. Purkkeja kerääntyy nurkkiin pyörimään niin paljon, etten lopulta enää jaksa viedä niitä lasinkeräyssammion luokse. 

Mihin voin viedä pahvit? "Ei pahvia" paperinkeräyslaatikon kyljessä lukee. En haluaisi tunkea niitä sekajätteen perässä kerrostaloni roskakatoksessa sijaitsevaan laatikkoon, johon ihmiset tunkevat kaiken paskan ajattelematta asiaa pidemälle. Niin itsekin teen kun en jaksa ajatella minne veisin kaiken ja millä ajalla.

Rikkinäinen astianpesukone lojuu keittiössäni. Millä vien sen kaatopaikalle kun ei ole autoa? Toisaalta se toimii kyllä aivan mainiona tiskinkuivauskaappina.

Tämä on kamalaa. Kaappini täyttyvät kierrätykseen lähdössä olevilla tavaroilla. Pitänee varata kokonainen päivä, lainata autoa ja kerätä kaikki kierrätettävä tavara siihen, hurrauttaa ympäriinsä jättäen jokaiseen kierrätysastiaan sinne kuuluvat asiat. Ongelma on kuitenkin se, että kaikki eivät jaksa nähdä tätä vaivaa. En edes minä. Se on hirveää! Kaikki ne vuoret jätettä! Alan itkeä!

Kierrätyksestä ja sen merkityksestä puhutaan ja paasataan paljon, mutta asian eteen ei tehdä mitään. Kierrätys pitäisi tuoda ihmisten luokse! Jokaisessa roskiskatoksessa, kaupassa ja ihan kaikkialla tulisi olla kierrätyspisteitä, että ihmiset tajuaisivat asian. Kierrätys olisi vaivatonta ja pelastaisimme paljon pienillä teoilla. Nykyään ihmiset lähinnä ärsyyntyvät kuullessaan sanan kierrätys. Miksemme tekisi asialle jotain niin että kierrätyksestä tulisi luonnollinen osa kaikkien ihmisten arkipäivää?!

Kaiken tämän vuodatuksen sai aikaiseksi rakkaan ystäväni Katariinan blogissa oleva kuva saksalaisen (ilmeisesti lentokentän) paikan yksinkertaisesta kierrätysastiasta. Käykäähän katsomassa! katariinan.blogspot.com En osaa linkittää, mutta tiedätte kuitenkin kuvion.. Kiitos Kata, sait minut ajattelemaan! :)