Olin ystävieni kanssa Tukholman risteilyllä. Laivan hurja keinunta merellä tosin haittasi normaalia laivaelämää (tanssimista ja juomista siis). Linnottauduimme lopulta hyttiin voimaan pahoin. Se siitä hurjasta talvilomasta. Onneksi Tukholmassa paistoi aurinko ja oli leutoa.

Olen jälleen ylittänyt itseni. Puhuin ruotsia Ruotsissa. Olen ylpeä teostani. Seurassani oli sentään yliopistossa pohjoismaisia kieliä opiskeleva ystäväni, joka aina muistaa korjata virheeni. (Kiitos siitä!) Vaikka ruotsalainen metrolipunmyyjä ei heti ymmärtänytkään minua enkä minä häntä, asiointi sujui ilman suurempia ongelmia.

minä: "Hej! Jag vill ha en enkelbiljet, tack!"
myyjä: "ploploploptiluliluplopplaaa"
minä: "Ursekta, det förstådde jag inte."
myyjä: "one way?" (+närkästynyt ilme)
minä: "tack" (+punastuminen)
myyjä: "ploploploptilulilu"
minä: "heh. Tjugo?" (+lisää punaa)
myyjä: "ploptilulilu"
(tässä tapahtui rahanvaihto)
minä: "Tack"
myyjä: "hejdå!"

Näin hienosti hoidin siis asioinnin ruotsiksi. Myöhemmin päivällä sain hoidettua asioinnin paremmin: Huidoin käsilläni ja yritin tulla ymmärretyksi. Kiitos lukio-ruotsi! En muista kursseilta mitään! Jepajee.

Hejdå Sverige! ;)